torstai 24. elokuuta 2017

Menetyksen suru

Myy oli välillä vaisu eikä ollut ruokahalua. Hän ei herännyt itse illalla. Paino ei muuttunut, sillä sain kuitenkin jotain hänelle syötettyä eikä kuluttanut paljoakaan. Päätimme varata ajan eläinlääkäri Johanna Rauliolle, joka on erikoistunut eksoottisiin eläimiin.

Myytä tutkittuaan Raulio epäili, että ongelma on kohdussa, joko nestettä tai kasvain. Jotain ylimääräistä siellä vatsassa kuitenkin tuntui. Varasimme ajan leikkaukseen.

Perjantaina 14.7.2017 menimme vastaanotolle ja Myy jäi leikkaukseen. Minua jännitti miten leikkaus menee mutta luotin eläinlääkärin kokemukseen. Lähdin kiertämään kirppiksiä. Reilu puoli tuntia lähdön jälkeen sain puhelun vastaanotolta; kyseessä ei ollut kohtu. Raulio oli varoitellut minua, että varautuisin pahempaan mutta silti se tuli shokkina.

Myyllä todettiin synnynnäinen munuaisvika. Munuainen oli pikkuhiljaa kasvanut ja painoi nyt muita elimiä. Pian munuainen olisi kasvanut niin isoksi, että Myy olisi tukehtunut.

Olin yksin jossain Vantaalla. Itkin autossani. Kuinka tämä voi olla mahdollista. Miten selviän tästä. Olisiko Myy pystytty pelastamaan jos olisin vienyt aiemmin. Olisiko sittenkin pitänyt pyytää, että koittavat leikata vaikka ennuste todella huono.

Lähdin ajamaan kohti vastaanottoa ja hain rakkaan lemmikkini elottomana, omaan fleeceen käärittynä. Vein Myyn tuhkaukseen ja nyt hän on takaisin kotona.

Edellisessä postauksessa mietin, että koska on aika viedä lemmikki lääkäriin. Jälkeenpäin on hyvä sanoa, että olisi pitänyt viedä aiemmin mutta mistä sen olisi voinut tietää? Myy oli aina temperamenttinen ja ailahteleva, joten loppuajan muutos ei ollut kovin suuri. Onneksi kuitenkin viimein vein ja Myy pääsi pois tuskattomasti. En olisi kestänyt jos olisi tukehtunut tai mutta sellaista. Toivon vain, ettei hänellä ollut kovia kipuja elämänsä aikana.

5.9.2016-14.7.2017

Soitin Myyn kasvattajalle kertoakseni tilanteen. Saimme sieltä seitsemänkuisen pojan, jonka nimeksi tuli Niisku.

Kova poika vaahtistelemaan :D

Kasvaimia kasvaimia saatana

Lumikilla lisääntyi juoksujen jälkeen nisäkasvaimet. Ne on edelleen todella pieniä mutta pelottaa jos kasvavat tai leviävät ärhäkästi. Niitä nyt kuitenkaan ei leikata Lumikin kunnon vuoksi eli eletään päivä kerrallaan ja seurataan kasvua. Hyvässä lykyssä pysyvät pieninä ja Lumikki saa elää vielä pitkään. Varsinkin nyt kun selkä ja jalat voivat paljon paremmin. Särkylääkettä annan välillä niin elämä sujuu mukavammin.



Onneksi Zaran leikkaushaava nyt on kuitenkin parantunut hyvin. Toivottavasti eivät kasvaimet uusiudu.




Myös yhdellä hiiristäni, Ursulalla, on ilmestynyt ihokasvain. Kipeä ei näyttäisi olevan ja Ursula syö ja on normaali. Nyt vaan seurataan ja jos kasvaa niin joutuu hänkin pilvenreunalle. Surettaa niin kovin kun vasta nuori hiiri kyseessä, vaikka ovatkin lyhytikäisiä lemmikkejä.



Lemmikin sairastuminen ja menetys on vaikeita asioita. Joillekin lemmikki on "vain eläin" mutta joillekin, niinkuin minulle, se on perheenjäsen. Suruun ei kai ole muuta lääkettä kun aika. Ja se, että jatkat elämää ja teet mukavia asioita. Vaikka suret, se ei tarkoita, että pitää olla surullinen koko ajan. On lupa nauraa, on lupa pitää hauskaa. Lemmikkimme pysyy sydämissä ja muistoissa ikuisesti.


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Milloin on oikea aika?

Milloin on oikea aika mennä eläinlääkäriin? Milloin on oikea aika päästää irti ja hyvästellä lemmikki? Näitä kysymyksiä varmasti jokainen lemmikinomistaja miettii. Itselle nämä asiat on ollut hyvinkin ajankohtaisia.

Zara

Yksi perjantai huomattiin Zaralla pieni kohouma poskessa, lauantaina se oli taas vähän isompi, sunnuntaina jo iso mollukka. Etsin tietoa ja olin aivan varma, että kyseessä on hammasjuurentulehdus, sillä Zaralla oli lähes vuosi sitten lohjennut poskihammas. Kaapissa oli kipulääkettä ja antibioottia, jota annoin ja päätin odottaa maanantaille, että päästään omalle eläinlääkärille.

Saatiin maanantaille aika ja yllätys oli suuri kun pienen tutkimuksen jälkeen totesimme lääkärin kanssa, ettei kyseessä ollut tulehdus vaan kasvain. Mitä ihmettä? Kuinka kasvain voi pöllähtää poskeen parissa päivässä! :O Zara jäi leikkaukseen ja kasvain poistettiin onnistuneesti.



Poskeen jäi ontelo, joka vuosi koko ajan. Siihen piti jättää pieni reikä, jotta veri ja kudosneste valuisi pois eikä kasaantuisi poskeen mutta reikä umpeutui kokoajan. Ei auttanut muu kuin neulalla avata reikä muutaman kerran päivässä ja puristaa nesteet ulos. Onneksi Zara on erittäin helppo hoidettava ja tästä tuli rutiini kun vuotaminen ei meinannut loppua millään.

Myöhemmin huomasin Zaralla nisissä pari pattia. Eikä, lisää kasvaimia? Kyseessä kuitenkin vasta reilu 7 vuotias koira. Puhuttiin eläinlääkärin kanssa ja sovimme, ettei poistolla olisi kiire sillä kasvaimet oli pienet ja poski oli juuri parantumaisillaan. Pakko myöntää, että vastaan tuli myös raha. Tämän vuoden aikana ollaan juostu eläinlääkärissä niin monta kertaa, etten edes enää muista.

Ryhdyin toimiin ja myin todella paljon keräilykohteitani, että saisin rahaa kasaan edes vähän. Eipä tuo rahatilanne ollut juurikaan parantunut mutta tunsin, että nyt oli jo aika. Viime viikolla Zara oli leikkauksessa. Pitkä haava mahassa ja kaksi nisää köyhempi. Onneksi varasin ajan, sillä kasvaimia oli tullut lisää ja jonkin ajan päästä olisi levinnyt maksaan ja keuhkoihin.




Lumikki 

Mun rakas mummeli <3 Lumikilla on aina ollut ongelmia takapään kanssa ja takajalat mennyt miten sattuu. Ollaan kumminkin pärjätty ja menty hänen ehdoilla. Nyt tuntuu, että mennyt kuitenkin huonompaan suuntaan. Takapään lihakset on surkastunut ja kävely vaikeampaa. Lisäksi huomasin silmissä harmautta ja patin yhdessä nisässä. 



Päätin ottaa Lumikin mukaan Zaran eläinlääkärikäynnille ja saisivat katsoa tilanteen. Alkavaa kaihia ja pieni nisäkasvain. Tilanne on kuitenkin se, ettei hoideta koska Lumikilla ei varmaan ole kauaa enää kun pääsee koirataivaaseen. Mutta mistä tietää kun on aika? En halua, että Lumikki joutuu kärsimään mutta samalla tunnen suurta itsekkyyttä ja luopumisen vaikeutta. Mutta uskoisin, että pystyn siihen päätökseen kun on aika. Lumikki kuitenkin vielä syö ja tekee hädät ihan normaalisti. On leikkisä ja oma itsensä. Joskus jopa juoksee vähän kun oikein innostuu. Mutta on vaan alettava pikkuhiljaa tottumaan ajatukseen, että ollaan lähellä sitä viimeistä hetkeä. En vain tiedä kuinka sellaiseen voi tottua ja vaikka kuinka yrittää niin se hetki tuskin on yhtään sen helpompi.



lauantai 1. huhtikuuta 2017

Työharjoittelu Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä

Tiesin, että sinne haluan mennä ekalla pidemmällä työharjoittelujaksolla ja heti kun saimme koulussa tietää ajankohdan, soitin Tuulispäähän. Syy miksi halusin juuri Tuulispäähän oli, että tulevaisuuden suunnitelmani pyörii juuri pelastettujen eläinten parissa ja siellä on niin paljon eri lajeja joihin pääsee tutustumaan työjakson aikana.

Aprilli ja Anselmi


Nyt pari viikkoa harjoittelua takana enkä kyllä hetkeäkään kadu, että valitsin juuri tämän paikan. Ei kovin monessa paikassa pääsisi kerralla hoitamaan niin montaa eri lajia ja nimenomaan hoitamaan eikä vain tarjoamaan sen minimin, jota eläin tarvitsee.

Otto

Vaikka olenkin suuri pieneläinten ystävä, niin etenkin naudat ovat saanneet täysin sydämeni <3 Ne on niin uteliaita ja lempeitä otuksia, ettei tosikaan. Joka päivä saa nauraa niiden touhuille.

Jennifer

Lennu ja Jekku

Jokainen eläin on yksilö ja persoonia löytyy jos jonkinmoista. Oon oppinut tuntemaan nää ihanat tyypit ja varmasti tulee kova ikävä kun harjoittelu loppuu.

Osku

Saara

Voit käydä katsomassa kaikkien eläinten kuvia ja tarinoita Tuulispään nettisivuilla sekä tutustua paikan toimintaan <3


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Korvatulehduksia ja syömislakkoa

Viime perjantaina huomasin jotain outoa Zarassa. Muuten reipas ja normaali tyttönen mutta toinen korva lurpattaa. Kun katsoin lähempää niin korvahan oli tulikuuma ja turvonnut! :O Ajattelin, että se olisi verikorva ja varasin ajan eläinlääkärille. Sinne pääsimmekin samana iltana ja diagnoosi oli paha tulehdus. Tietysti kysyin ihmeissäni, että miten voi olla mahdollista kun edellisenä iltana ei ollut mitään mutta myöhemmin tajusinkin, että tämä oli joku megabakteeri.

Hoitona korvaan annettiin antibioottikuuri, kortisoni, särkylääke ja korvatipat.


Perjantai


Lauantaiaamuna heräsin hurjaan näkyyn; korvan punoitus eikä turvotus ollut laskenut yhtään ja lisäksi turvotus oli edennyt nyt kaulaan! Edelleenkään Zaran yleiskunnossa ei ollut muutosta mutta oli soitettava päivystävälle. Sieltä neuvottiin seuraamaan ja jos koira juo/syö normaalisti eikä ole apaattinen niin ei ole syytä huoleen. Vastausta siihen, miten turvotus voi olla nyt kaulassa, en saanut.

Lauantai


Viikonloppu meni seuratessa ja kaulan turvotus tasaantui kun annoin kortisonia 2 x päivässä. Korva vaan paheni ja rupea oli ilmestynyt nyt jo kaulan ja korvan lisäksi myös päähän ja toiseen korvaan. Maanantaina soitin heti omalle eläinlääkärille ja lähdimme vastaanotolle.

Maanantai

Lääkäri antoi piikillä tehokkaamman antibiootin ja lopetin tablettikuurin. Kortisonin määrä tuplattiin.

Uusi antibiootti alkoi tehoamaan ja korva lähti pikkuhiljaa paranemaan. Pesin korvia lämpimällä vedellä ja hieroin korvatippoja koko korvan alueelle. Ruvet alkoi irrota ja punoitus laskea. Nyt viikon jälkeen näky on paljon parempi mutta edelleen korva vähän kuumottaa. Taidan soittaa vielä huomenna eläinlääkärille...

Nyt



Myyn syömislakko  

Oi voi ja ai ai... Miksi tuon tytön tarvii olla noin nirso! Otin selvää, että monipuolinen kuivattu ruoka (siis kuivatut hyönteiset!) on ihan yhtä hyvä kuin eläväkin, varsinkaan kun eläviä hyönteisiä saa niin niukasti. Ja voin kertoa, että on kallista. Torakoita kasvatan itse mutta kun siilin päivittäinen annos on sen 20-30g niin ei noi ehdi lisääntyä ja kasvaa niin nopeasti kun Myy niitä syö :D Tein siis tilauksen Reptilemaniacs-verkkokauppaan

Katkarapuja, silkkiperhosentoukkia, gammarusta, kalkkitoukkia, kenttäsirkkoja, heinäsirkkoja ja jättijauhomatoja

Kuten arvata saattaa niin Myy ei ole tästä kauhean vaikuttunut. Hän niin kovin mielummin söisi vaan tuoretta torakkaa ja kaikki muu on paskaa. Varsinkin kuivatut ötökät "hyiii en syö". Sydän murtuneena kuitenkin päätin, että kyllä muuten syöt ja poistin tuoreet kokonaan ravinnosta kunnes suostuu syömään kuivattuja. Jatkossa voisi sitten tarjota molempia niin saisi mahdollisimman monipuolisen aterian.

Pari iltaa siinä sitten meni ruokakuppiin tuijottaen eikä ruoka vähentynyt, ainakaan merkittävästi. Lopulta alkoi vähän maistumaan muttei kuppia syöty yhtenäkään iltana tyhjäksi. Tämän lisäksi Myyn vatsa meni löysälle :( Päätin antaa parina iltana tuoreita hyönteisiä kuivattujen lisäksi ja niinhän siinä kävi, että kuivatut jäi kuppiin.



Kysyin neuvoa ja toinen siiliharrastaja mietti jos olisi liian rasvaista ruokaa. Se voisi kyllä olla kun toukat ja madot niin rasvaisia. Vähensin niitä ja lisäsin sirkkojen määrää. Tilasin myös kuivattuja jauhopukkeja. Noh ehkä tämä tästä. Paino ei näytä Myyllä kuitenkaan laskevan eli ei sinänsä huolta mutta huolettaahan se jossei vauva syö kunnolla <3




maanantai 6. helmikuuta 2017

Arkea ja sattumuksia


Lemmikeille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja kun niitä eläimiä on suuremmissa määrin, voi sattumukset tuntua arjelta. Kuitenkin aina kun jotain tapahtuu on omistajan syytä miettiä miksi. Onnettomuuden sattuessa tulisi miettiä kuinka voi estää sen tapahtuvan uudelleen tai äkillisten muutosten sattuessa eläimen terveydessä olisi syytä katsoa voiko se johtua ympäristöstä tai ruokavaliosta. Mitenkään ei aina pysty ennakoimaan mutta riskit olisi tietysti minimoitava.

Itse pidän omasta mielestäni erittäin hyvää huolta karvaisista ja piikikkäistä perheenjäsenistäni mutta silti jotain aina tapahtuu- tämä on elämää. Hyvänä pohjana tulisi kuitenkin olla se, että tietää omasta eläimestään; osaa tunnistaa jos jotain on vialla ja näin ollen korjata sen.

Meillä on lähiaikoina tapahtunut muutamakin kommellus, jotka tuntui kaikki olevan jotenkin yhteydessä toisiinsa. Aloitetaan siitä kun Tuutikki puri kiukaan johdon. Tämä ei sinänsä vaikuttanut suoranaisesti eläimiin sillä jostain syystä kanit ei saa sähköiskuja siinä määrin kuin muut eläimet, johtuen ehkä karvaisista tassuista (eli ei johda sähköä kuten paljaat anturat?? Toki kertokaa jos tiedätte paremmin). Meidän lompakkoon se tietysti vaikutti kun täytyi ostaa uusi kiuas mutta sen ostaminen on ollut tekeillä jo pidemmän aikaa.



Kaivoin varastosta lapsiportin, jonka laitoin kanien huoneeseen, etteivät pääse tekemään tuhojaan (tai no, Tuutikki ei pääse murkkuillessaan tekemään tuhojaan). Huone on kuitenkin suht' kookas ja ajattelin, että se riittänee kun päästän kanit valvotusti vapaaksi muualle taloon.

Kuitenkin yksi ilta huomasin, ettei normaalisti ahne Bunny suostu syömään iltapalaa. Kaneilla tämä on hälyyttävää sillä kyseessä voi olla suolitukos tai suolistolama, jotka johtaa hyvinkin nopeasti erittäin huonoon kuntoon sillä kanin elimistö ei kestä paastoa. Ensihoitona tälläisessä tapauksessa on pakkoliikunta, vatsan hellä hieronta sekä pakkoruokinta. Yritin rauhoitella itseäni, sillä Bunny liikkui ja joi normaalisti sekä jaksoi vastustaa mun yritystä pakkoruokkia. Silti jotain oli tehtävä. Työnsin heinää hampaiden väliin mutta Bunny lähinnä vaan katkoi ne eikä ainakaan kovin paljoa syönyt sitä. Otin kaikkea mahdollista tyrkylle; porkkanaa, kurkkua, salaattia, leipää... mutta Bunnya ei kiinnostanut syödä. Ei auttanut siis muu kuin muussata pellettejä veteen ja tunkea sitä suuhun väkisin. Kuulostaa karulta ja sitä se olikin. Hiphei valoa tunnelin päässä!! Bunny alkoi syömään ja siirtyi siitä myös lautaselle maistelemaan kurkkua. Eristin Tuutikin häkkiin ja Bunnyn ulkopuolelle, että pystyn seuraamaan papanointia sekä heinän syöntiä. Kello alkoi olla jo todella paljon ja menin nukkumaan. Parin tunnin päästä heräsin katsomaan tilannetta ja voin kertoa, että niiden papanoiden näkeminen oli yksi elämäni onnellisimmista hetkistä, kyllä luitte oikein :D

Mutta mistä tämä suolistolama mahtoi johtua? Bunny saa erittäin kuitupitoista pellettiä rajatusti ja syö paljon heinää. Onko elinympäristössä tapahtunut muutoksia? ON! Kanit eivät olleet päässeet liikkumaan samalla tavalla kuin ennen johtuen portista. Myös huoneen lämpötilaa oli nostettu sillä siili asuu samaisessa huoneessa ja ovea olen pitänyt kiinni öisin ja silloin kun emme ole kotona, ettei kissat pääse sinne. Eli olisiko liikunnan rajoittaminen ja liian korkea lämpötila voinut aiheuttaa Bunnyn tilan, no kyllä vain. Muutoksia olisi siis jälleen tehtävä.

Josta pääsemmekin viimeisimpään tarinaan. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, niin joka aamu tarkistan Myyn aitauksen, että yöllä ollaan oltu hereillä. Näin tein myös sinä aamuna ja ihmetyksekseni huomasin, että pesästä oli tuskin poistuttu koko yönä. Mitään suuren suurta paniikkia ei tullut koska edellisenä iltana Myy oli syönyt normaalisti, tehnyt pissat ja kakat sekä ollut aktiivinen ja pirteä. Halusin kuitenkin tarkistaa Myyn kunnon. Otin Myyn pesästä ja tietysti pikkuinen oli kovin pahantuulinen kun tällä tavalla aamulla herätetään mutta hälytyskellot alkoi soida kun aina niin lämmin eläin oli nyt viileä. Voihan piip, onko Myy alkanut vaipumaan horrokseen?! :O No ei siinä muuta kuin siili fleecen sisään ja syliin sekä lämmin vesipullo lämmittämään. Ei kauaa kestänyt kun Myy alkoi nuuskuttamaan ja virkenemään. Varmuuden vuoksi laitoin vielä pesään pari lämmintä vesipulloa ja annoin Myyn mennä takaisin nukkumaan. Pian se kuitenkin vaihtoi viileämpään pesään.

Heippa olen Myy ja kakkasin mamman paidan hihaan :D


Kun Myy tuli meille, oli sillä lämpömatto mutta aina se vain hakeutui pois siitä pesästä, jossa se oli. Otin maton pois ja pyrin pitämään huoneen lämpötilan korkealla ja tämä toimikin kunnes Bunny sai suolistolaman enkä voi varmaksi sanoa, etteikö johtuisi korkeasta lämpötilasta. Nyt täytyy vaan asettaa lämpömatto uudelleen jotenkin niin, että lämmittää muttei liikaa. Saa nähdä miten asia etenee vai hakeutuuko Myy vaan jälleen pois lämpimästä. Ihme otus :D

Kaikki asiat eivät ole kuitenkaan hoidettavissa kotihoidolla, jolloin täytyy hakeutua eläinlääkäriin. Tälläinen tapaus oli kun huomasin, ettei Machon suussa ole kaikki kohdillaan. Ennen niin reipas poika ei antanut minun puhdistaa hampaita joten ihmettelin mikä vialla. Sehän selvisi kun tarkistin hampaat- kolme niistä heiluu. Tämä on hyvin yleinen vaiva pikkukoirilla kun kaikki hampaat ei vaan mahdu pieneen suuhun. No ei muutakuin eläinlääkärille aika ja hampaiden poisto.



Huh tulipas pitkä teksti! :D Mutta yhteenvetona siis:

* Tunne oma lemmikkisi, jotta osaat huomata poikkeavuuden käytöksessä ja toimia oikein
* Selvitä syy ja tee tarvittavat muutokset, jotta asia ei tapahdu uudelleen
* Pidä rahaa sen verran säästössä, että pystyt viemään lemmikkisi eläinlääkäriin hoidettavaksi








sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Pikku Myyn päivä

Minkälainen siili on lemmikkinä? Vasta pari kuukautta sitten mietin tätä ja pikkuhiljaa alkanut oppimaan mitä se pitää sisällään. Edelleen opin koko ajan uutta ja niinhän se menee eksoottisten lemmikkien kanssa kun tietoa on hyvin vähän ja se vähäkin voi olla hyvin ristiriitaista. Mutta suurinpiirtein tälläinen on meillä siilin päivä:

Aamulla tarkistan, että ruuat syöty ja muutenkin oltu hereillä (kakkaa siis jokapaikassa :D ). Tarkistan myös huoneen lattiatason lämpötilan, joka yleensä meillä 21-23 astetta. Tämän alle ei olisi hyvä mennä, ettei siili ala horrostamaan.


Päivällä ei oikeastaan tapahdu muulta osin mitään, sillä siilit ovat yöeläimiä ja nukkuvat päivisin. Näin talvisin kun on koko ajan pimeää pidän valon päällä huoneessa, jotta Myyn päivärytmi pysyy ruodussa.

Illalla siivoan aitauksen ja pesen juoksupyörän. Monet siilit tosiaan eivät vaivaudu keskeyttämään juoksuaan vessahädän vuoksi ja näin ollen pyörä on pissassa ja kakassa. Päivittäiseen putsaukseen on helppo käyttää suihkupulloa ja talouspaperia, sillä kookas pyörä on vaikea pestä lavuaarissa. Siivouksen jälkeen sammutan huoneesta valot.



Herätän Myyn noin kello 20-22 ja päästän huoneeseen jaloittelemaan.

Myy on aika siisti tyttö eikä jalat ole useinkaan pahemmin likaiset vaikka kakkaakin juostessa. Kerran viikossa kuitenkin on jalkakylvyn aika, useimmin tietysti jos tassut likaiset.

Jalkakylpy: laitan lämmintä vettä altaaseen vähän (niin että pystyy normaalisti seisomaan ja vain tassut kastuu) ja pohjalle pyyhkeen. Kylvyn yhteydessä on helppo leikata kynnet ja mittaa paino. Kynsiä en leikkaa joka viikko mutta painon punnitsen. Myy on nelisen kuukautta vanha ja painoa nyt 345 grammaa. Viikon aikana painoa tullut peräti 9 g.


Nämä sakset ovat hyvät Myyn pikkiriikkisten kynsien leikkaamiseen

Kylvyn jälkeen on ruoka-aika. Myyn annos koostuu lähes kahdesta ruokalusikallisesta hyönteisiä (torakoita, kenttäsirkkoja, kulkusirkkoja, jauhopukkeja, jauhomatoja..), parista herneestä/maissista sekä muutamasta palasta keitettyä kanaa. Joinain päivinä nakkaan mukaan vielä muutaman kissanraksun (huom. lihapitoinen, vehnätön esim. Applaws) ja arkipäivisin lisään ruokaan vähän Nutrobalia (vitamiinilisä) sekä pari tippaa helokkiöljyä.



Toistaiseksi Myy on vielä niin arka, ettei itse herää ennenkuin kaikki menee nukkumaan ja talo hiljenee. Siksi pidän sitä 1-2 tuntia aitauksen ulkopuolella ja vähän "väkisin" yritän sosiaalistaa. Aika hyvin se on minuun jo tottunut ja antaa rapsutella (ja pusutella :P ) mutta edelleen piikkipalloillee ja tuhisee usein. Eli minun iltani on nykyään sitä, että istun pimeässä huoneessa ja kuuntelen pienten tassujen tapsutusta <3

Myy kiipesi kanien sänkyyn ja teki sinne tarpeensa :D




perjantai 6. tammikuuta 2017

Kissatalolla

Eilen aloitin työharjoittelun Hyvinkään eläinsuojeluyhdistyksen Kytäjän kissatalolla. Siellä on niin upeat puitteet että! Isot ja virikkeelliset tilat, puhdas ja turvallinen ympäristö sekä hoitava henkilökunta.

Aloitin iltavuoroni alakerran Kehräämössä leikittäen siellä asustavia kissoja. Kehräämössä asustaa kissat, jotka ovat valmiita uuteen kotiin.

(Pahoittelut huonolaatuisista kännykkäkuvista)

Simo
Lissu ja Aino

Aarne

Myrtti

Tiikeri


Pian tuli soitto, että sinne ollaan tuomassa kahta pentua. Pennut oli ollut jo pidemmän aikaa toisaalla löytökodissa mutta eivät olleet löytäneet kotia (öh no varmaan kun ei löytölän omistaja ole niille sitä etsinyt). Iäksi sanotiin olevan noin puolivuotiaita mutta epäilen tätä suuresti sillä olivat todella pienikokoisia. Pennut olivat erittäin arkoja emmekä saaneet katsottua sukupuolia mutta minusta näyttävät ihan tytöiltä ^^ Nimekseen nämä nöpökäiset saivat Pilli ja Pulla.


Pilli

Pulla



Ei aikaakaan kun tuli taas soitto vapaana kulkevasta kissasta. Oli asustellut jo pidemmän aikaa tämän ihmisen pihalla ja nyt kovien pakkasten tullessa oli hyvä, että hän toi kisun lämpimiin tiloihin.

Aloin valmistamaan tulokkaalle paikkaa, jossa saisi olla karanteenissa 15 vuorokautta, jonka jälkeen alkaisi uuden kodin etsiminen ellei omistajaa löytyisi.

Karanteenipaikat ovat tilavia ja siellä on mahdollisuus kiivetä ja leikkiä

Ihana musta tyttökissa saapui. Hän oli hyvin hellyydenkipeä ja nälkäinen. Tyttö sai nimekseen Maija. Jokaiselta löytökotiin tulleelta kissalta tarkistetaan siru ja Maijalla ei sitä ollut.

Maija


Alkoi iltahommien teko, johon kuului kissojen ruokkiminen sekä hiekkalaatikoiden puhdistus. Kävimme kaikki kissojen huoneet läpi ja samalla tietysti asukit saivat rapsutuksia. Ruokinnan yhteydessä huomasimme, että Simo aristaa silmäänsä ja sehän olikin aivan punainen. Eipä siis muutakuin karanteniin ja odottamaan hoitajaa, voi Simoa <3

Ilta oli tulossa päätökseen ja aloimme tehdä kotiinlähtöä kun puhelin soi; kaksi pentua olisi vielä tulossa. Ne olivat villikissoja ja perheestä ulos jäi vielä emo sekä kaksi pentua, jotka saapuisi sitten kun ne on saatu kiinni.

Lähdimme valmistamaan huonetta tuleville pennuille. Hiekkalaatikko, petejä, leluja, kiipeilypuita ja tietysti ruokaa sekä vettä. Ja kohtahan kaksi upeaa pikku karvapalloa saapui. Ne olivat todella pelokkaita ja yrittivät etsiä pakotietä. Uskon kuitenkin, että kunhan ensikauhulta selviävät, tajuavat että aika kiva olla lämpimässä lihapatojen äärellä.






Viikon päästä uudelleen enkä malta odottaa! <3 <3